Halu kuulua yhteisöön on yksi ihmisen sosiaalisista perustarpeista. Tarve on inhimillinen ja erittäin kriittinen: tyydyttämättömänä se aiheuttaa henkistä ja fyysistä pahoinvointia. Yksinäisyyttä voi kokea myös työyhteisössä, vaikka ympärillä olisi paljonkin ihmisiä. Mitä sitten tarkoittaa työyksinäisyys? Entä miten se liittyy työkaveruuteen ja työkaveritaitoihin?

Mitä tarkoittaa työyksinäisyys?

Ihmisellä on luontainen tarve kokea yhteenkuuluvuutta ja tasavertaisuutta, tulla kuulluksi ja saada tunnustusta muilta. HelsinkiMission tuottaman Työelämän yksinäisyys -barometrin mukaan joka kolmas kokee itsensä yksinäiseksi työssään ainakin ajoittain. Yksinäisyyden kokemus on yhteydessä moniin mielenterveyden ja fyysisiin sairauksiin.

Työyksinäisyys kumpuaa epätyydyttäväksi koetuista sosiaalisista suhteista työssä. Kyseessä on yksilöllinen, negatiivinen tunne, joka aiheuttaa yksinäisyyden kokemuksen. Käytännössä henkilö voi esimerkiksi kokea, että hänellä ei ole riittävästi sosiaalisia suhteita työssään. Toisaalta vaikka suhteita olisikin, ne eivät tunnu laadukkailta.

Vaasan yliopistossa tehdyssä Yhdessä etä- ja hybridityössä! -tutkimuksen raportissa kuvataan työyksinäisyyden käsitettä monipuolisesti. Se että, ihmisellä on suuri määrä työkavereita ympärillä, ei välttämättä suojaa työyksinäisyydeltä. Pikemminkin se voi jopa vahvistaa yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden kokemusta. Toisaalta on tärkeä myös huomata, että kaikki eivät koe työyksinäisyyttä, vaikka olisivatkin eristyksissä muista.

Suomessa elää tälläkin hetkellä yli miljoona henkilöä yksin. Vaikka yksinäisyys on yleisintä yksinasuvien keskuudessa, se on lisääntynyt kaiken tyyppisissä kotitalouksissa elävillä. Tilastokeskuksen mukaan esimerkiksi 30% koki itsensä koko ajan tai suurimmaksi osaksi yksinäiseksi vuonna 2022. Tämä nostaa työpaikan ihmissuhteiden merkityksen erityiseen rooliin kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin näkökulmasta.

Koska työyksinäisyyden kokemus on henkilökohtainen, sitä voi olla vaikea arvioida ulkopuolelta. Siksikin on erityisen tärkeää, että pidämme yllä työkaveri- ja yhteistyösuhteita työyhteisössä. Tämä auttaa tunnistamaan tilanteita, joissa riski yksin jäämiselle on kohonnut.

Yksinäisyys ja ulkopuolisuus voi koskettaa ketä tahansa

Etä- ja hybridityön lisääntyminen on nostanut työyksinäisyyden valokeilaan, vaikka yksinäisyyttä voi kokea myös perinteissä tiimityössä, jossa kaikki ovat läsnä. Työyksinäisyys voi olla ohi menevää, tilannekohtaista tai pidemmän aikaa jatkuvaa.

Sosiaalinen ulossulkeminen eli ostrakismi tarkoittaa tahallista tai tahatonta toimintaa, jossa toinen jätetään huomiotta. Jokaisella meillä on varmasti kokemusta ulossulkemisesta ja asia tulee eteen säännöllisesti myös ohjaamissani coachingprosesseissa.

Mieleeni tulee useampikin esimerkki vuosien varrelta asiakkailtani, joiden ajatuksia sain luvan lainata tässä kirjoituksessa.

Asiakkaani työtehtävät olivat muuttuneet laajan organisaatiomuutoksen myötä. Pitkään erilaisissa ohjaus-, projekti- ja johtoryhmissä työskennellyt henkilö olikin yhtäkkiä vailla tuttua työtä, työryhmää ja työkavereita. Hän muistelee aikaa näin:

”Yhtäkkiä en ollutkaan tervetullut palavereihin, eikä kukaan pyytänyt kahville tai syömään. Tuntui, että olen kuin ilmaa osalle. Koin, että jopa oma esihenkilö vaikutti kiusaantuneelta, kun näin hänet menossa projektipalaveriin. Samaan aikaan kun oma uusi rooli oli epäselvä ja tutut työkaverit olivat jokainen jossakin, olo oli välillä kuin pupulla pensaassa. Väliin oli fiilis, että kaikki tuttu oli mennyttä ja keneenkään ei voisi luottaa. Kynnys vaihtaa työpaikkaa oli matalalla, mutta onneksi yksi työkaveri huomasi tilanteen ja houkutteli minut mukaan työyhteisön toimintaan. Tällä oli tärkeä merkitys sille, että en jättänyt koko organisaatiota tai jäänyt yksikseni asioita murehtimaan.”

Toinen asiakkaani kertoo miettineensä pitkään syytä sille, miksi lähti aikaisemmasta työstään:

”Mietin pitkään, miksi en kokenut työtä omakseni. Lopulta huomasin, että en kokenut olevani osa yhteisöä. Työkaverit jäivät etäiseksi ja tein vain töitä yksin kotitoimistolla. Ei ollut ketään, kenen kanssa pallotella asioita. Itselleni ei ollut helppoa ottaa yhteyttä vähän vieraampiin työkavereihin. Esihenkilö jakoi tehtäviä ja niitähän tehtiin kyllä. Mutta jotain jäi puuttumaan. Varmasti olisi auttanut, jos olisi ollut palloseinää, jonka kanssa puhua asiasta.”

Yksinäisyyden tunteet heräävät usein myös uuden työn yhteydessä.

“Aloittaessani uudessa tehtävässä tunsin olevani totaalisen yksin. Tehtäväni oli uusi ja kollegat keskittyivät hoitamaan omaa tonttiaan. Olisin niin kaivannut syvempää tukea työyhteisöön ja työkavereihin tutustumiseen asiaperehdytyksen rinnalle.”

Taitava työkaveri ei jätä työporukan ulkopuolelle

Vaikka työyksinäisyys liitetään helposti yksilöön ja hänen persoonaansa, tärkeässä roolissa on myös työyhteisön arvot, erilaiset sosiaaliset käytänteet sekä aktiivinen viestintä- ja vuorovaikutus. Työtä voi tehdä eri tavoin ja jokaisen työhön kuuluu ainakin jossakin määrin yhteistyön tekeminen.

Työyksinäisyyden ennaltaehkäisyssä työkaveritaidoilla on keskeinen merkitys. Yksinäisyys tai yhteisöllisyys syntyy pienissä päivittäisissä tilanteissa ja kohtaamisissa. Jokainen meistä voi arvioida, miltä tuntuu:

Jos kukaan ei tervehdi tai lähesty sinua ystävällisesti?
Jos koet, että sanomisesi ohitetaan palavereissa?
Jos kukaan ei huomaa tarjota apua, kun sitä tarvitsisit?
Jos koet, että et ole tervetullut kahvipöytäkeskusteluihin?
Jos kukaan ei koskaan kysy kuulumisia, saatikka keskity kuuntelemaan vastaustasi?
Jos et juurikaan saa palautetta?
Jos sinua ei poikkeuksetta pyydetä mukaan yhteisiin projekteihin tai kehitysryhmiin?

Työkaverina voi kasvaa vain työkaverin kanssa ja vuorovaikutusvastuu koskee jokaista työyhteisössä. Taitavaa työkaveruutta on huomata tilanteet, joissa voi viestiä toiselle, että hän on tärkeä osa yhteisöä. Työkaverin voi kutsua kahville tai pienelle kävelylenkille etänäkin. Toisen asemaan voi myös yrittää asettautua ja pohtia, missä tilanteessa toinen on. Työkaveritaitoa on myös aktiivinen ja monipuolinen yhteistyö erilaisten kollegoiden kanssa.

Toisaalta, jos havaitsee itsessään yksinäisyyden tuntemuksia, itseä voi rohkaista ottamaan yhteyttä työkaveriin ja lähteä mukaan yhteisiin tapahtumiin. Voisiko myös ajatella, että työyhteisössä voi olla muitakin yksinäisiä, jotka kaipaavat seuraasi ja tukeasi? Parhaimmillaan voi huomata, että yksinäisyys olikin ohi menevä vaihe.

Työkaverisuhteita voi myös johtaa

Myös johtamisen näkökulmasta on tärkeää tunnistaa työyksinäisyydelle altistavia tekijöitä. Kaiken keskiössä on psykologinen turvallisuus ja moniäänisyyden salliminen työyhteisössä. Huomiota kannattaa kiinnittää työnteon eri tapojen kehittämiseen. Esimerkiksi pari- tai pienryhmätyöskentely voi auttaa ihmisiä tutustumaan toisiinsa yhteisen työn kautta. Myös perehdytys on keskeisessä roolissa työyksinäisyyden ennaltaehkäisyssä.

Jos työpaikan kulttuuri rakentuu liiaksi tiukan työnjaon ja tarkkojen sääntöjen päälle, on vaarana, että toimitaan liian asiakeskeisesti ja sosiaalisten suhteiden vahvistuminen heikentyy. Samalla luovuus, yhteinen ongelmanratkaisu ja yhteisöllinen oppiminen jäävät vähemmälle painoarvolle. Siksikin olisi välillä tärkeä arvioida organisaation työkaverisuhteiden laatua ja toimivuutta. Työyksinäisyys jää helposti huomaamatta kun mennään tiukan asiakeskeisesti eteenpäin.

Sosiaalisesti hyvinvoivassa työyhteisössä viestintä ja vuorovaikutus on yleensä rikasta ja moniäänistä. Tähän teknologia antaa hienot mahdollisuudet myös etä- ja hybridityössä. Työkäytänteitä kannattaa pohtia yhdessä tiimin kanssa. Tähän vinkkejä antaa esimerkiksi Johda hybridityötä sekä Rakenna yhteistyötä -oppaamme. Myös työpaikan tauoilla ja taukopaikoilla on tärkeä rooli työkaverisuhteiden johtamisessa.

Ihmiset tarvitsevat luonnollisia paikkoja tutustua toisiinsa sekä ohjatusti että spontaanisti. Yksi osoitus onnistuneesta työkaverisuhteiden johtamisesta voisikin olla, että kukaan työyhteisön jäsenistä ei kokisi jäävänsä työporukan ulkopuolelle ainakaan tahtomattaan.

Lähteitä ja luettavaa:

HelsinkiMissio: Työelämän yksinäisyys barometri 2022

Vaasan yliopisto: Yhdessä etä- ja hybridityössä. Tutkimus työyksinäisyydestä ja ennaltaehkäisevän ja korjaavan toimintamallin kehittäminen.

Tilastokeskus: Yksinäisyyttä koki 29,7 % 16 vuotta täyttäneistä henkilöistä vuonna 2022